Keskustelu Suokonaution ympärillä on jatkunut kiivaana. Suomen Kuvalehdessä olleen Suokonaution artikkelin jälkeen, jossa hän Lauri Jäntin Iisalmen Sanomissa olleen vastauskirjoituksen mukaan kritisoi ankarin sanoin työntantajaansa, on kirjoituksia ollut IS:ssa enemmänkin. Tänä aamuna (4.3.) Suokonautio oli tunnin pituisessa keskusteluohjelmassa Yle 1:ssä eräiden muiden, mm. Leena Huiman kanssa. Toimittajan kysymykseen, mitä tarkoittaa lyhenne evl, Markku vastasi: Luulin Kanadasta Suomeen tullessani sen tarkoitavan evankelisluterilaista, mutta pian huomasin sen merkitsevän Erittäin Vanhoillista ja Luutunutta.
Kotimaassa oli viime viikolla Heli Karhumäen kolumni, jossa hän kertoi soittaneensa kohua herättäneelle papille. Keskustelu oli tuonut aihetta suureen hämmennykseen: Oli käynyt ilmi, että kristinuskolla ei ole mitään omaa tuotetta. Kaikki uskonnot ovat yhtä, synnintunnustus on jumalanpalveluksessa tarpeeton, Jeesuksen ylösnousemus vain myytti, uskontunnustus vain symbolinen, Jeesus ei ole syntien sovittaja jne. Karhumäki lopettaa: "Luulen, että pastorin kirvesmanööverit ja iskelmäluikautukset jäävit pikku pulmiksi sen rinnalla, miten suuria opillisia ongelmia hänen julistuksellaan on."
Hienoa, että Kotimaa julkaisi tämän kolumnin.
Suokonautio pahoitti artikkleista mielensä ja paheksui sitä, että siinä vääristeltiin hänen ajatuksiaan ja samalla vaikutettiin tilanteeseen juuri Varpaisjärven kirkkoherranvaalin alla.
On kuitenkin niin, että hän itse on tuonut kirjoituksissaan esille juuri näitä samoja ajatuksia.
Jutuissaan hän toistaa erästä perusasiaa:
Hän vertaa itseään uskonpuhdistajiin, jotka tahtoivat aikoinaan uudistaa kirkkoa, mutta jotka katolinen kirkko silloin torjui.
On kuitenkin huomattava, että Luther ja muut reformaattorit pitivät keskeisenä uudistuksen sisältönä paluuta takaisin Raamattuun. Se antoi heille kiinteän perustan kaikessa uudistustyössä. Suokonaution, Kuulan ja muiden nykyisten uudistajien uudistuksen suunta on päinvastainen. He selittävät kaikissa kirjoituksissaan, ettei Raamattuun kannata luottaa, se ei pidä paikkaansa, se on aikaansa ja kulttuuriinsa sidottu, nykyisin teidämme paremmin, että..., tieteellinen tutkimus on osoittanut... jne. Uskonpuhdistuksessa uudistettiin kohti Raamattua, tässä nykyisessä muutoksessa uudistetaan pois Raamatusta.
Tämä on teitysti johdonmukaista ajateltaessa sitä lähtökohtaa, jonka Kuula toi esiin jo aikaisemmin kommentoimassani blogissa: Jumala ei ole ilmoittanut itseään mitenkään.
Ajatus siitä, ettei Jumala ole ilmoittanut itseään saattaa tuntua humaanilta, koska sen mukaan emme kristittyinä voi asettua toisten yläpuolelle kertomaan ylhäältäpäin heille mikä on totuus. Asenne edistää suvaitsevaisuutta, ainakin teoreettisesti. Samalla se kuitenkin sinkoaa syytöksen kohti Jumalaa: Sinä olet välinpitämättömyytesi tähden jättänyt meidät ihmiskuntana hapuilemaan tietämme kohti Sinua. Olemme kuin kuplan sisällä, kykenemättömiä koskaan saavuttamasta Sinusta oikeaa tietoa.
Perinteinen kristillinen usko nousee luottamuksesta Jumalan hyvyyteen, joka on johtanut Hänet ilmoittamaan itsensä ihmiskunnalle ennekaikkea Pojassaan, joka synti ihmiseksi neitsyt Mariasta, joka sovitti syntimme uhrillaan, joka nousi komantena päivänä kuolleista ja joka kerran tulee takaisin kirkaudessaan. Hänestä antaa luotettavan todistuksen Raamattu, joka sisältää silminnäkijöiden todistuksen Hänestä ja Hänen teoistaan. Näin erityinen ilmoitus antaa myös nykyisenä aikana vastauksen ihmiskunnan Jumalaa koskevaan kyselyyn.
