Kirkossa ollaan viimeisen Kotimaa -lehden mukaan taas pitemmälle kehityneen ongelman edessä: Raamattukoulutus on konservatiivien käsissä!
Ongelmahan ei ole uusi. Jo vuosia, ehkä vuosikymmeniäkin, on silloin tällöin välähtänyt esiin ajatus, että kirkon vanhoilliset piirit ovat kaiken kehityksen jarru. Piispa Heikan blogissa, johon olen jo aikaisemmin viitannut, luonnehdittiin Luther-säätiötä siten, että se pitäytyy liian tiukasti luterilaiseen tunnustukseen. Tämä on Heikan mukaan sen skismaattisuuden syy.
Nyt ongelmana on, että raamattukoulutusta tässä kristillisessä kirkossamme vielä ihmisille antavat tahot pitäytyvät liian tarkasti Raamattuun.
Näin tekevät ovat kuitenkin hyvässä seurassa.
Jo Paavali tunnusti: "...minä niin uskon isieni Jumalaan, että uskon kaiken, mitä on kirjoitettu laissa ja profeetoissa." Luther, joka luonnehti Jumalan sanaksi sen, mikä "ajaa Kristusta", jatkoi ajatusta: "Kaikki Raamatussa ajaa Kristusta." Kristillinen kirkko on aina pitäytynyt siihen, että Raamattu on Jumalan ilmoitus. Sen syntyhistoriasta samoin kuin sen oikeasta tulkinnasta tulee kirkossa aina kyetä keskustelemaan, mutta itse lähtökohdan kyseenalaistaminen ei pitäisi tulla kysymykseen. Sitä vastoin kirkon julistustehtävään kuuluva olennainen osa on keskustella maailman kanssa (kirkko ja maailma siis toistensa vastakohdiksi käsitettyinä) siitä, onko perusteltavissa se usko, että Raamattu välittää ihmisille Jumalan ilmoituksen.
Mikähän Raamattuun uskomisessa oikein pelottaa?
Jos käytetään käsitettä fundamentalismi, vaikuttaa tilannearvioihin sanan nykyinen käyttötapa. Nykyisin se liitetään fanaattiseen, uskonnollisesti motivoituun muslimiterrorismiin ja sitä kautta ajattelutapaan, jonka mukaan yhteiskunta on jopa väkivalloin pakotettava omaksumaan uskonnon arvot. Tämänkö pelosta kiirehdimme selittämään yhteiskunnalle, ettemme ole samanlaisia.
Nyt kuitenkin kristitty Raamattuun tiukasti pitäytyvä ihminen omaksuu sieltä myös regimenttiopin, joka nimenomaan on muslimifundamentalismille vieras. Voi jopa todeta, että monet kristityt fundamentalisti juuri fundamentalisminsa tähden kieltäytyvät aseellisesta palveluksesta.
Fundamentalismi voidaan käsittää myös alkuperäisellä tavalla. Sen ytimenä oli pitäytyminen perusteisiin, fundamentteihin, jotka olivat Raamatun keskeiset opit, ne samat, jotka kirkko kiteytti - Raamatusta ne ammentaen - kirkon varhaisiin uskontunnustuksiin. Niistähän me vieläkin haluamme pitää kiinni!
Se toinen linja kirkossamme kuitenkin irtautuu keskeisistä kristillisten tunnustusten kohdista. Tämä tapahtuu ensin suhteessa Jumalan sanaan. Jo ensimmäisessä lankeemuksessa oli tämä juuri: "Onko Jumala todella näin sanonut?" Kun luottamus Jumalan sanaan on murrettu, on tie auki myös käskyistä nousevan kristillisen moraalin muuttamiselle. Askel kerrallaan irti Raamatun moraalikäsityksistä.
Voi kysyä, hajottaako kirkon ykseyttä se linja, joka luottaa Raamattuun ja kirkon vanhaan tunnustuspohjaan vai se, joka irtautuu näistä ja ammentaa oppinsa ja moraalinsa ajan hengestä ja yleisestä mielipiteestä?
No comments:
Post a Comment