Illan ja tämän aamun uutisissa kerrottiin suomalaistaustaisen naisen Soile Lautsin voittaneen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa kaikkiaan seitsemän vuotta kestäneen juttunsa, jossa hän vaati uskonnonvapauslain soveltamista Italiassa siten, että kouluissa otetaan seiniltä pois krusifiksit. Niiden olemassaolo loukkaa ateistilasen uskonnovapautta ja sotii ateistiperheiden oikeutta kasvattaa lapsensa ateisteiksi!
Lautsin ajatusta pystyy jotenkin seuraamaan, vaikka sitä ei voi hyväksyä eikä sitä voi pitää tasapuolisena. Ihmisoikeustuomioistuinen tulkinta ihmetyttää. Oikeusprosessin pitäsi ilmentää eurooppalaista oikeustajua. Miten oireellisena tehtyä ratkaisua on pidettävä? Tuntuu, että Eurooppa alkaa olla pahasti rähmällään ateistien edessä.
Jutun ongelma on siinä, että kun halutaan turvata ateistien oikeutta suojella itseään uskonnolta uskonnon vapauden nimissä, rajoitetaan uskonnon vapautta uskontojen edustajilta. Tässä mennään vielä pienen vähemmistön ehdoilla.
Uskonnon vapauteen kuuluu - näin se minun mielestäni on - uskonnon harjoittaminen. Uskonnon olemukseen kuuluu itsestään selvästi myös uskon ilmaiseminen vapaasti, samoin sen julistaminen toisille ihmisille. Siihen ei kuulu uskontoon pakottaminen. Jokaisen oikeus on olla uskomatta ja myös propagoida sitä omaa uskoaan, ettei Jumalaa hänen mielestään ole. Näinhän ateistit nykyään yllättävän innokkaasti tekevätkin. Voisihan sitä italialaisen koululuokan käyttöä tulkita niinkin, että kun luokkahuoneen yhdellä seinällä on ristiinnaulitun kuva, voidaan toiset kolme seinää ymmärtää ateistien propagandan välineiksi, ne ovat tyhjiä, niissä uskonnollista symbolia ei ole. ja ne julistavat siten yhtä voimakkaasti ateismia kuin se yksi uskonnolle omistettu seinä uskontoa. Kukaan kristitty Italiassa ei liene pahoittanut siitä mieltään eikä vedonnut mihinkään tuomioistuimiin.
Tietääkseni Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto on käyttänyt ilmausta taisteleva ateismi. Tuntuu siltä, että ateistit ovat ärhäköityneet tekemään aktiivista työtä kristinuskon ja kaikkien uskontojen toiminnan voimakkaaksi rajoittamiseksi. Yksi keino on kriminalisoida uskonnon näkyminen missään muualla, kuin uskonnon harjoittamiseen tarkoitettujen rakennusten sisällä. Toinen keino tietysti esittää uskonnot sellaisessa valossa, että ne edustavat tieteelle ja järjelle vihamielistä taikauskoa, vanhanaikaista maailmaa ja maailmankuvaa.
Tapahtuma Italiassa on niin tuore, että siihen liittyy omassakin mielessä kovasti tunteita. Tämän tunteen vallassa tekee mieli toivoa, että kyseinen suomalaisnainen muilutettaisiin Saudi-Arabiaan kokeilemaan, miten siellä onnistuisi poistaa uskonnon näkyvyys yhteiskunnasta.
Vakavasti ottaen on syytä kysyä sitä, tahtooko tämä yhdentyvä Eurooppamme tosissaan kieltää oman historiansa ja kulttuurinsa perinteen? Ja ollaanko nyt todella sellaisessa tilanteessa, jossa uskontoon ja sen harjoittamiseen ei suhtauduta vain välinpitämättömästi, vaan jossa siitä tehdään kiellettyä toimintaa, jolta kansalaisia on varjeltava? Kriminalisoidaanko tulevaisuudessa uskonnon harjoittaminen kokonaan? Aikooko Eurooppa kehittyä samanlaiseksi valtakunnaksi, kuin kahden ensimmäisen vuosisadan Rooma oli, jossa leijonien kita oli lain määräämä paikka uskontoa harjoittaville ihmisille?
No comments:
Post a Comment