Vaihtoehdot

"Raamattu on Jumalan kirja ihmisille."
"Raamattu on ihmisten kirja Jumalasta."

Tällaisen vaihtoehdon edessä voi tuntua siltä, että kysymys on vain jokseenkin merkityksettömästä vivahde-erosta. Suuri yleisö ei näe lauseitten syvää periaatteellista eroa.

Nykyisen länsimaisen kulttuurin omaksuma ajattelutapa kaihtaa kaikkea ehdottomuutta. Kaikki asiat nähdään makuasioiksi, mielipidekysymyksiksi. Se, mikä tuntuu minusta nyt hyvältä, on minun totuuteni. Toinen ihminen tykkää jostain toisesta asiasta ja olkoon se hänen totuutensa.

On tietenkin niin, että monet asiat oikeasti ovat tällaisia.
Mutta monet eivät ole.

Ei voi olla niin, että Jumala on sekä hindujen kaikkeuteen sulautuva persoonaton maailmansielu Brahman tai tästä suuresta perustasta nouseva lukuisa pikkujumalten joukko, että islamin kuvaama ankaran monoteistinen, kolminaisuuden kieltävä Jumala, Allah, sekä vielä kristinuskon persoonallinen, yksi, mutta kolmipersoonainen Jumala. Sisällöllisesti nämä erilaiset käsitykset ovat niin ristiriitaisia, että ne eivät voi olla kaikki yhtä aikaa totta. Ne kaikki voivat olla olla epätosia tai yksi niistä voi olla tosi. Jos yksi niistä on tosi, sulkee se toiset pois. Näkemysten välillä on sovittamaton ristiriita.

Jos Raamattu on vain ihmisen sanaa Jumalasta, se asettuu vain yhdeksi mielipiteeksi siitä, millainen Jumala on. Se ei voi vaatia itseensä kohdistuvaa arvonantoa oikean Jumalaa koskevan tiedon jakajana.

Jos se sitä vastoin on Jumalan antama kirja ihmisille -olkoon sen syntyprosessi tässä ihmisten maailmassa millainen tahansa - se antaa meille luotettavan tiedon Jumalasta ja hänen tahdostaan ihmisiä kohtaan.

Tämä usko on aina ollut kirkon perususkomus. Jos kirkko tai joku sen yksittäinen työntekijä luopuu siitä, silloin on katkennut yhteys siihen, mitä Kristus tarkoitti asettaessaan maailmaan kirkon "totuuden pylvääksi ja perustukseksi". Silloin mikään ihmissuosio ei voi tehdä tyhjäksi sitä, että meillä ei ole enää todellista annettavaa heidän perimmäisiin kysymyksiinsä.