Nyt siis vain ajatus piispojen päätöksestä.
Voi pitää hyvin myönteisenä sitä, että he eivät hyväksy k.o. parisuhteiden kirkollista siunaamista. Toivottavasti siinä asiassa pidetään vastaavaa kontrollia, kuin pidetään piispa Heikan komitean mukaisesta myös piispainkokouksessa linjatusta kannasta, jonka mukaan vanhakantaiset papit on pakotettu ruotuun virasta erottamisen uhalla. Eli kun nyt jo osa papeista jopa ilmoittaa siunaavansa noita suhteita edelleen, pitäisi johdonmukaisuuden vuoksi heillekin tulla selkeitä seuraamuksia.
Toisaalta on pakko todeta, että tehty toimintamalli, jonka mukaan siunaaminen on tosin kiellettyä, mutta rukoushetken järjestäminen parien puolesta on mahdollinen, tuntuu huonolta kompromissilta. Sen sisältöä ei ole määritelty. Juridisesti kai tilanne on se, että siunaaminen on tai voidaan ainakin tulkita kirkolliseksi toimitukseksi siviiliavioliiton kirkollisen siunaamisen tavoin. Tämä rinnastaa itse siunatun liiton täydellisesti kirkollisesti vihityn avioliiton kaltaiseksi. Rukoushetki puolestaan ei sisällä vastaavaa juridisluonteista aspektia.
Kuitenkin rukoushetkeen sisältyy myös selkeä viesti sukupuolineutraalin parisuhteen kirkollisesta hyväksymisestä. Sellaisena se romuttaa kirkon omasta arvopohjasta nousevaa avioliittokäsitystä. Jos näin edetään, olisi jo ennen tätä pitänyt luoda jonkinlainen miehen ja naisen välisen parisuhteen siunaaminen tapauksissa, joissa heillä ei ole aikomusta ottaa avioliittoon vihkimistä. Samoin romuttuu tietysti itse pääasia, joka sitoo luomisen perusteella avioliiton kahden sukupuolen väliseksi asiaksi. Käsitteet heittävät samalla tavalla kuperkeikkaa, kuin pyöreän kuution rakentajalla.
Kompromissiratkaisu on selvä tienviitta kohti Ruotsin kirkon mallia: kaikki käy kirkolle. Nyt hyväksyminen osoitetaan rukoushetken pitämisellä. Seuraava askel on siunata nämä parit, sitten vihkiä heidät. Samalla voidaan luvata omantunnon vapaus niille papeille, jotka haluavat kieltäytyä heidän vihkimisestään. Seuraavaksi kieltää tämä omantunnon vapaus, sitten pakottaa kaikki ruotuun virasta erottamisen uhalla. Tähän prosessiin ei tarvita montakaan kymmentä vuotta.
Olen huolissani siitä, mihin suuntaan kirkko kulkee. Voidaan tietysti sanoa, että on suurempiakin asioita pohdittavaksi. Varsinaisessa Jumalan valtakunnan työssä, kirkon ja seurakuntien perustehtävässä on yllin kyllin tekemistä. Nyt keskustellaan vain pienen marginaalin oikeuksista.
Asia pitää mielestäni kuitenkin nähdä siinä valossa, saako Raamattu olla auktoriteetti vai luopuuko kirkko pikkuhiljaa siitä, mihin kirkkolaki meitä vielä velvoittaa. Pyhä Raamattu ja sitä tulkitseva luterilainen tunnustus ovat vielä kirkkomme arvopohja. Käytäntö alkaa johtaa toiseen suuntaan. Kysymys kuuluu, luopuuko kirkko kristinuskosta?
Ja loppukommentiksi: on suurempia ja tärkeämpiä asioita, joissa tämä kehitys on lähtenyt liikkeelle jo paljon ennen tätä yhtä kysymystä. Tämä ratkaisu on yksi virstanpylväs jo aikaisemmin valitulla tiellä. Mutta siitä ei tällä kertaa enempää.
Kynttelikkö Espoon Matinkylän Ison Omenan kappelista, kuva AT
1 comment:
Todella hyvä blogikirjoitus Iisalmen kirkkoherralta. Ei muuta kuin kiitos Herralle ja amen!
Mukava kun tulee tänne vaimon kotipitäjään ja huomaa, että täällä kirkossa pidetään Raamattua Jumalan sanana, jota se on ja joka on jokaiselle viisaudeksi, joka sitä sellaisena pitää ja sen sanan uskoo.
Hienoa! Jeesuksen armo olkoon täällä runsaana ja Herra antakoon runsasta sielujen satoa Iisalmen kirkolle.
Post a Comment