Eläkkeelle

Työurani on kestänyt noin 39 vuotta. Ensimmäinen vuosi meni päällekkäin opiskelun loppuvaiheiden kanssa. Pappisvihkimys oli loppiaisena 1973, vihkijänä Kuopion piispa Olavi Kares, joka antoi virkamääräyksen ystävällisesti suoraan Suomen opiskelija- ja koululaislähetyksen palvelukseen, jossa toimin yhdeksän vuotta Kuopiossa, Kajaanissa ja Jyväskylässä. Jyväskylän viiden vuoden aikana toimin pitkiä jaksoja seurakuntapapin virassa sekä kaupunki- että maaseurakunnan puolella. Ensimmäisen lapsen lähestyessä kouluikää etsimme vakinaista seurakuntavirkaa, joka löytyi Iisalmesta. Heinäkuun lopussa tulee täydet 30 vuotta täyteen Iisalmessa.

Tänä aamuna alkoi viimeinen loma. Se ei enää pääty uuteen työkauteen, vaan eläkkeelle lähtöön.

Olisi mahdollista laittaa pillit pussiin ja jättää näiden tekstien kirjoittaminen, mutta Herran työ ei oikeastaan tunne varsinaisesti eläkkeitä, lomia tai vapaa-aikoja. Työn luonne vain muuttuu. Palkkatyötä ei tarvitse aina tehdä, mutta Jumalalta kerran saatu ja hänen yhä uudelleen uudistamansa kutsu ei vanhene.Näin niin kauan, kuin hänen armonsa kantaa ja hän antaa terveyden jatkua riittävän hyvänä.

Olen kertonut seurakunnalle, että ensin haluan pitää täyden tauon päästäkseni irti paineista, joita työ on väistämättä merkinnyt. Myöhemmin kuitenkin haluan jollain maltillisella määrällä toimia Jumalan valtakunnan asialla sekä seurakunnassa että muualla, jos hän avaa haasteita ja mahdollisuuksia. Näitä blogikirjoituksia ja seurakuntamme kotisivujen hartauskirjoitukia palstalla Usko, jatkan kuitenkin periaatteessa kaiken aikaa. Niiden lukemisen määrä on yllättänyt minut. Palstalla vieraillaan jatkuvasti runsaasti, kuukausittain kolmesta viiteen tuhanteen kertaan. Siitä olen ollut Jumalalle kiitollinen.

Raamatun lukemisessani olen noudattanut rippikoulussa opetettavaa lukutekniikkaa. Siellä olemme opettaneet, ettei satunnainen näppituntumalukeminen saisi olla säännöllinen ja ainoa Raamatun lukemisen muoto, vaan on pyrittävä mieluummin jatkuvasti etenevään lukemiseen, jossa Raamatun kirjat seuraavat luku luvulta toisiaan ja molemmat Raamatun osat, Vanha ja Uusi testamentti tulevat luetuksi läpi siten, että niistä muodostuu jatkuvasti tarkentuva kokonaisukuva.

Tänä aamuna säännöllisen Raamatunluvun teksti toi eteeni kohdan, joka ei olisi voinut olla juuri tähän päivään  osuvampi, vaikka olisin yrittänyt hakemalla hakea tähän hetkee sopivaa Jumalan sanan kohtaa.

Jaakob oli palvellut palvellut Laabania pitkät 20 vuotta ja oli nyt tekemässä lähtöä takaisin Palestiinan mukanaan iso perheensä ja suuri omaisuus, jonka hän oli palveluksellaan ansainnut. Hän viittasi Laabanin saamaan hyötyyn, siunaukseen, joka hänen palvelutyönsä oli tälle tuonut ja jatkoi:

"Mutta enkö minä nyt jo saisi ryhtyä työhön oman perheeni hyväksi."

Papin ja muiden seurakunnan niin sanottujen hengellisten virkojen rakenteeseen kuuluu se, ettei työtä sido työaikalaki. Siten vuorokaudet voivat olla ja usein ovat kovin pitkiä. Ainakin oma työntekotapani on ollut sellainen, että sangen paljon myös vapaapäiviä on mennyt ainakin jonkin kokoisen työmäärän tekemiseen.

Poissaolo on loistanut usein perheen tilanteessa, sekä ihan fyysinen poissaolo että myös henkinen silloinkin, kun fyysisesti olen ollut läsnä.

Eihän papin työ tietenkään tässä mielessä ainutlaatuista ole. Monissa viroissa joudutaan tekemään työtä vuorotta pitkiä päiviä. Samat lainalaisuudet kuuluvat tietysti kaikille.

Ristiriitaista on se, että antaa aikansa ja voimansa muualla, niin ettei kotiin enää oikein riitä. Tämän takia työssäolovuodet ovat olleet tässä jännitteessä elämistä. Siksi koin hyvin lohdullisena ja rohkaisevana sanan, jonka koin omakseni tänä ensimmäisenä työstä vapaana päivänäni eilen päättyneet kymmenien vuosien työn jälkeen.

Molemmat sektorit, työ ja perhe, ovat olleet ja jatkuvasti ovat Jumalan antama kutsumus. Niissä toimiminen on Jumalan palvelemista. Se, että niiden molempien täysipainoinen hoitaminen sisältää ratkaisemattomia jännitteitä, on väistämätöntä, ja se kuuluu tämän elämän epätäydellisyyteen, joka vain on. Sitä ei voi ratkaista koskaan kokonaan, mutta sen kanssa voi oppia elämään.




Aamukampa näyttää tänään tällaisen tilanteen.Ihmeelliseltä tuntuu.